Heinseivsvalssi

Useimmat kirjani tarinat pohjautuvat omiin muistoihini fiktiivisesti vritettyn sek kuvitteellisilla henkilkuvauksilla hystettyn. Tarinat on sijoitettu mielikuvitteelliseen Teravojan kyln. Eletn 60 - 70-luvun vaihdetta. Kertomukset voisivat sijoittua omine persoonineen ja heidn intohimoineenkin mihin tahansa tuon ajan tuhansista maalaiskylist. Heint pantiin seipille, lehmt ammuivat niityill, koirat haukkuivat ohikulkijoita ja hevonenkin oli viel arvossaan. Joskin Valmetit, Nuffeltit ja Taavetit olivat jo ohittaneet tuon ikiaikaisen tyjuhdan. Olipa jossakin talossa klukluttava kalkkunakin. Isnnt kvivt hirvimetsll muistellen nuotiolla sota-aikoja ja nuoriso kvi lavatansseissa. Yhteisllisyys leimasi tuolloin maaseutua. Autettiin naapuria vaikkapa heintiss, perunapelloilla. Maaseutu oli minulle kaikkinensa hyvin muistorikas kasvuymprist niin hyvss, kuin pahassakin. Viiden ensimmisen tarinan phenkilit ovat Savolaisten perheen sisarukset Teija ja Tapio, sek heidn ystvns Maija. Tapio on salaa ihaillut Maijaa kansakouluajoista lhtien. Ihastus ja syv ystvyys vaihtuu heinkuun helteill rakastumiseen pari vuotta vanhempaan Maijaan. Tunne on molemmin puolinen. Aivan erillisi tarinoita ovat "Hyvi hirvikoiria ei ole liikaa", sek "Onnekas kalkkuna". Jkimminen hyvinkin kuvitteelinen, vai onko sittenkn.