Itkun hiljainen suunta

Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon.
Kierrn kaukaa sen vaarat, en ota riski, ett tipahdan. Kaunis olet.
Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tt matkaa paratiisiin
Puro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijt kastuivat kyttkelvottomiksi.
Pist vain nekin kuivumaan taas. Elmsi sstt kaikkea joutavaa.
Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet?
Vaan olet kskev kusipiden kuningatar.
Loppu elmsi tukanvaalea hymysi kietoo itsens koviin ajatuksiin.
Hyvstijtn aika jollekin. Se oli hienoa aikaa.
Muistoissa hetkemme ystvin, halauksen haalea tee ei minnekn kadonnut.
Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinakuutamo.
Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mit olin.
Ksi iisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta.
Siell siirtolavlittminen aiheuttaa jrkytyst lheisiss.
En unohda sinua, lujanvaalea prinsessa. Olet osa elmni.
Mutta minunkin on etsittv heimoni.
Tarkalla katseella nen sen melkein saavuttamattomissa.
Pyshtyvt odottamaan.
Min olen perill. Ilma ei ole ohutta. Helppo hengitt.
Rauhallista ja hyv olla. Min kutisen.
Minulla on kyynel, joka itkettiin vain sinun muistollesi ja sinun takiasi.
Minun kirjeeni puolittuu kymmeness vuodessa. Siit ei ole vaaraksi.
Sinun ksittelevss elementisssi. Niin. Se on tysin vaaraton.
Odotan ajatonta vuorokautta, jolloin kieritn yhdess pivst toiseen.
Meill ei ole paljoa muuta odottaa.