Kuoleman G-voimat

Kiihtyen lhestyvn kuoleman puristava voima pakottaa kirjan phenkiln pohtimaan minuutensa olemusta ja koko olemassaolonsa uskottavuutta.
Hn tarkastelee mieleen diakuvien tapaan ilmestyvi menneisyyden vlhdyksi. Ne pulppuavat elmn hetki, jotka johdattavat mys kertojan minuutta muokanneisiin filosofian, taiteen, yhteiskunnan ja kaikkeuden ilmiiden pohdintaan.
Hn yritt rakentaa epvarmaksi paljastuvasta menneisyydestn itselleen sopivan historian. Jo eletylle elmlle tulisi saada hyvksynt.
Vlhdyksenomaisten muistikuvien tapahtumilla ja ihmisill ei vlttmtt ole erityist trkeysjrjestyst tai edes olennaista merkityst. Muistot voivat olla oikean suuntaisia tai kuvitelmaa. Tst huolimatta ne ovat olennainen osa kirjoittajan tietoisuuden tilaa. Ne vlittvt hnen todellisuudeksi mieltmns elmn kokemuksellista puolta.
Hn huomaa faktoiksi olettamistaan aisoista kirjoittamisen edellyttvn jatkuvaa tietojen tarkastamista. Tm on tuonut hnelle esiin uusia asioita ja yksityiskohtia johtaen vanhan ajatusrakennelman kaatumiseen ja uuden syntymiseen. Jotkut elmn varrella syntyneist ksityksistn kirjoittaja jtt yh kellumaan epmriseen, subjektiiviseen tunnekuplaan, eik sanojensa mukaan anna sen hirit.
Menneen elmn dioista rakentuva pohdinnan runko tarjoaa phenkiln kronologisen mutta sattumanvaraisesti painottuneen elmn historian. Fysiikan ilmiiden ja filosofian lhempi tarkastelu on kuitenkin asettanut kronologian ja koko elmn todellisuusarvon kyseenalaiseksi.
Hn kertoo olevansa muutamien kirjassa kuvattujen asiakokonaisuuksien osalta asenteellinen, eik oletakaan lukijan hakevan niist objektiivisuutta. Hn mynt mys, ett on saattanut yhdistell faktoja vallattomasti ja usein ehk vain itselleen paremmin sopiviksi. Lohdutuksena tlle hn tarjoaa esimerkkin Edgar Rice Burroughsia, joka phenkiln sanojen mukaan kirjoitti lhes kolmekymment Tarzan-romaania upeine Afrikan kuvauksineen yhden Afrikkaa kosketteleva