Lapista korkealle rannikolle

Sodankylä joka oli pommitettu raunioiksi sodan aikana, on tänään uudenaikainen, moderni kunta. Pinta-alaltaan Sodankylä on toiseksi suurin suomessa. Sodankylä on tunnettu vuosittain pidetyistä filmifestivaaleista joka vetää kansaa joka maailman kolkasta. Kunnan alueella on suuri Urho Kekkosen luonnonpuisto. Vanha puukirkko 1600 luvulta, joka on suuri turistikohde. Sodankylä on ohikulkuväylä niille jotka ovat menossa Nordkappiin ja siellä kuulee paljon erimaalaisia kieliä. Ornitologit tutkiskelevat lintuja alueella ja Tankavaarassa huuhdotaan kultaa. Pohjoisosa on saamelaisten kotiasutus alue.
Luonto on dramaattinen kylmine talvineen revontulien tanssiessa pakkastaivaalla. Kaamosaika jolloin ei valonpilkettäkään näy taivaalla. Kuumat kesät ja sääskiparvet jotka hätyyttävät ihmisiä ja eläimiä. Lapin asukkaille kaikki tällaiset asiat ovat luonnollista eikä niistä paljon puhuta.
Tällaisiin olosuhteisiin ja perheeseen synnyin muutama vuosi sodanjälkeen. Kerron pienen osan muistoja ja episodeja elämäni polunvarrelta, sellaisena kun ne muistan. Meidän perheen asuessa isovanhempien luona, on vaikuttanut minuun ja luonut turvallisen perustan tulevaisuutta varten, selviytyä kaikista ala- ja ylämäistä joita eteeni on tullut.