Naisia matkalla

Naisten soolomatkailu on voimakkaassa kasvussa, mutta yh sit kummastellaan tai jopa paheksutaan.

Kun viktoriaanisella ajalla alkoi ilmesty naisten kirjoittamia matkakertomuksia maailman kaukaisilta kolkilta, innosti se nopeasti muitakin naisia lhtemn rohkeasti matkalle. The Times Literary Supplement kuvasi tt ilmit vuonna 1907: "Tyttj Karpaateilla seurasivat vaimot Arabiassa ja ikneidot Lnsi-Afrikassa".

Lainauksen svy oli kuitenkin tyypillinen. Naisten matkailua pyrittiin vhttelemn syyst ja toisesta. Kun englantilainen Kate Marsden matkusti reell halki Siperian, hn oli vain sairaanhoitaja Punaisen Ristin palveluksessa. Itvaltalaisen Ida Pfeifferin kirjoitettua ansiokkaan kuvauksen matkasta Palestiinaan, se kuitattiin vain pyhiinvaellusmatkana.

Silloinkin, kun nit matkakertomuksia kehuttiin, niit ei erehdyksesskn verrattu miesten kirjoittamiin. Vertailukohdaksi etsittiin aina toinen naismatkailija, vaikka hn olisi ollut eri sukupolveakin ja matkustellut aivan toisella puolella palloa. Getrude Belli ei verrattu ystvns ja kollegaansa Arabian Lawrenceen eik May French Sheldonia tuttavaansa ja innoittajaansa Henry Stanley'in.

Tuntemattomilla seuduilla matkailevia miehi pidettiin sankareina, naisia kummajaisina.

Kuitenkin aina on ollut naisia, jotka ovat uhmanneet nit ennakkoluuloja. Viikinki Gudrid Vaeltajasta seikkailija Helin Rautavaaraan naiset ovat matkustelleet maailmalla enemmn tai vhemmn omin pin. Tm kirja kertoo heist. Siit miksi he lhtivt ja miksi he eivt voineet olla lhtemtt.