Små, små ramsor / Pikku, pikku loruja

Små, små ramsors fantasifulla illustrationer och ett antal lekanvisningar visar hur ramsorna kan lekas. I boken finns också korta avsnitt om samspelet mellan mor och barn redan på fosterstadiet, om ramsornas ursprung och lekens betydelse för barnet som vuxen. Här kommer ett smakprov:

Den första tiden

Forskningen om fostrets utveckling i livmodern har gått framåt med hög fart under de senaste decennierna. Man vet att fostret hör och känner igen röster i sin mammas mage. Mammans röst, liksom även den närvarande pappans, kan det alltså bekanta sig med på ett tidigt stadium. Fostret kan känna rörelser och till och med känna av mammans känslolägen och känslostämningar. Den blivande mamman håller gärna sina armar om den växande magen och händerna smeker och skyddar det lilla livet. Moderns armar är som ett trygghetsband som kan reglera påverkan utifrån.

Författaren Hannele Huovi skriver i boken Lue lapselle! (2015) av Päivi Heikkilä-Halttunen om att rörelser och beröring som sker under graviditeten hör till de första komponenterna i barnets modersmål. Detta språk övar det blivande barnet på i sin mammas mage, och det kallas för Kärlekens språk.

Mot slutet av graviditeten är det snart färdiga barnets och mammans samspel kännbart. Livet i magen syns till och med utanpå. Fostret hör talet, språkets rytm och färg. I dag vet man också att musikstycken och sånger som det blivande barnet hör i magen kan det känna igen efter födelsen. De ramsor och vaggvisor som finns i början av boken passar under den första tiden i barnets liv. De kan användas vid många tillfällen: när man håller barnet i famnen, när barnet ligger i sängen, när man byter blöja på skötbordet eller t.ex. leker på en filt på golvet med barnet. Genom att söka ögonkontakt, lyssna, smeka och kanske klappa i händerna, kan man skapa en trygg och behaglig lekstund tillsammans med det lilla barnet.

 

På finska:

Kirjan mielikuvitusta herättävällä kuvituksella ja leikkiohjeilla näytetään, miten loruja voi leikkiä. Kirjassa kerrotaan myös lyhyesti äidin ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta jo raskauden aikana, lorujen alkuperästä ja leikin merkityksestä lapselle aikuisena. Tässä tulee näyte:

Vauva-aika

Tietämys sikiön kehityksestä kohdussa on lisääntynyt huimasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tiedetään, että sikiö kuulee ja tuntee ääniä äidin vatsassa. Äidin ääni, kuin myös läsnäolevan isän, tulee tutuksi jo aikaisessa vaiheessa. Sikiö voi tuntea liikkeitä ja tunnistaa myös äidin tunteita ja tunnetiloja.

Tuleva äiti pitää mielellään käsivarsiaan kasvavan vatsansa ympärillä. Kädet hyväilevät ja suojaavat lasta. Käsivarret ovat kuin turvavyö, jolla voi säädellä ulkopuolelta tulevia vaikutteita. Kirjailija Hannele Huovi kirjoittaa Päivi Halttunen-Heikkilän kirjassa Lue lapselle! (2015), että raskaudenaikaiset liikkeet ja kosketus ovat äidinkielen ensimmäisiä rakennusosia. Tätä kieltä lapsi harjoittaa äitinsä vatsassa, ja sitä kutsutaan Rakkauden kieleksi.

Raskauden loppuvaiheessa vauvan ja äidin vuorovaikutus on tärkeää. Elämä vatsassa näyttäytyy jopa sen ulkopuolella. Vauva kuulee puheen, kielen rytmin ja värin. Nykyään tiedetään myös, että lapsi voi tunnistaa syntymän jälkeen jo vatsassa kuullut laulut ja musiikit. Kirjan alussa olevat lorut ja kehtolaulut sopivat hyvin vauva-aikaan. Niitä voi käyttää monissa eri tilanteissa: kun vauva on sylissä, kun vauva on sängyssä, kun vaihdetaan vaippaa hoitopöydällä tai vaikkapa kun vauvan kanssa leikitään lattialla. Katso vauvaa, kuuntele, silittele ja taputa käsiäsi. Tällä tavoin luot turvallisen ja mieluisan leikkituokion lapsesi kanssa.