Tunteitten paloa

Silloin kun Sin tulit
Sin olit ihminen,
joka annoit minulle paljon.
Sin hertit minut
vuotuisesta horroksesta.
Sin pyyhit pois
epilykset tulevaisuudesta.

Annoit voimaa taistelussa eteenpin.
Sin annoit auringon paistaa
ja kuivattaa kyyneleet.
Srkyneen sydmeni Sin paransit rauhalliseksi.
Repaleiset hermoni krit pumpuliin,
nin haavat parantuivat,

Sin teit kysymykseni
hiljaiseksi ihmettelyksi,
jotka eivt tarvinneet vastausta.
Sin katkoit poikki kaikki
epmiellyttvt langat
pystykseni taasen itseni ohjaamaan.
Sin annoit uudet ohjakset elmn,
joka kerran oli raunioitunut pahoin
ja suistunut raiteiltaan.

Olit kuin pivperhonen
lentnyt luokseni vain pivksi
kadotaksesi sitten tuntemattomaan.
Sin hvisit keskiyll,
enk lytnyt Sinua uudestaan,
vaan muistosi silyy viel,
niit en voi unhottaa
suudelmasi polttaa huulillani.
Olet yh luonani
ja min olen viel sama henkil,
miksi minut kerran paransit.