vhenevn kuun aika

en ole lunastanut aikaa
vain pienten kirjainten rytmiss
kiertvn kuun seurakseni
eteln suunnasta tulleena minkin
ihmisten tavoin thn asti odottamaan
kun susikin ansaitsee seitsemn vuotta
tyteen hntns tll
osaamatta lhte viel tnn vaikka
luhistuneista unelmista sumeana
aamuna jossakin unohtuneeksi toivomani
tapparat kalisevat ja vihrenharmaa sotilas
ottaa kukkia poimivan tytn
aron punahuivisen poppelin varjossa
joukkohaudan koristeeksi