Voiko viel istuttaa omenapuun?

Kun kaikki oli menossa hyvn suuntaan. Kun maailmaa rakennettiin lujaa vauhtia kestvmmksi ilmastonmuutoksen uhkissa. Kun kaikki kvi nopeasti, etlt ja yksinkertaisesti. Kaikki oli niin turvallista, ihmiset oppineita ja osaavia, ja asiat hoituivat niin helposti digitaalisesti. Mik voisi menn pieleen?
Ent jos shkt katkeavat? Ent, jos en en saakaan yhteytt tyhni, rakkaisiini tai edes kotikaupunkiini? Ent jos bussini ei kuljekaan eik tytni voi tehd ja pdyn kauas kivikauteen, josta isovanhempani kertoivat, kun olin lapsi?
Luisuimmeko liian kauas luonnosta ja tavallisen niskkn elmst. Voimmeko viel saavuttaa uudenlaisen elmn, jos mikn entinen ei ole mahdollista?

Oili Valkilan romaani on tavallaan dystooppinen fiktio lhitulevaisuudesta. Se kertoo arjen ihmisten kautta yllttvist tapahtumista, jotka hajoittavat yhteiskunnan ja vievt sen rippeet uuden tilanteen alkumetreille, joiden jatkuvuudesta kukaan ei tied. Kukin selviytyy, jos on selviytykseen.
Onko kuitenkin toivoa ja mahdollisuus selviyty, jos hyvksyy uudet haasteet edessn? Voiko viel istuttaa omenapuun?